Jostain syystä saan paljon asiakkaiksi lapsia. Johtuuko lie siitä että kodissa on huvikumpu-väritys vai siitä että niitä nyt vaan tuodaan enemmän kuvattavaksi kun muita, mutta näin kuitenkin on. Mielestäni tärkeintä ei ole saada lasta nauramaan kuvassa, vaan olemaan oma itsensä. Niin että kuvassa näkyy oma persoonallisuus. Aina tärkeintä ei mielestäni ole sekään että katsoo suoraan kameraan vaan se että tunnelma välittyy. On ihan kiva muistaa millainen sivuprofiili lapsella oli 1 vuotiaana. Tässä teille mielestäni tämän kuukauden paras ottamani kuva. Laitan pian alkuvuoden kuvista muutamia näytille lisää kunhan ehdin... :)
Ispiroivaa maaliskuuta kaikille,
Willa Wanillan Rouva
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Olen sun kanssasi aivan samaa mieltä, Mirkku. Tärkeintä ei ole se amerikan hymy, säkenöivät silmät tai harjoiteltu poseeraus vaan tunnelma, persoona ja tilanne. Usein parhaimpia kuvia meistä aikuisistakin on ne, jotka otettiin tietämättämme. Ja voi harmi, kuinka vähän meistä otetaan kuvia. Itse en löydä kovinkaan montaa otosta, jossa olisin itse kuvattavana vaan seisoin kameran takana. Vuosien ja vuosikymmenten päästä niitä kaipailisi.. :)
Minä en myöskään pidä niistä ns. pönötyskuvista. On vain mahtavaa jos kuvaan saa lapsen/aikuisen omaa persoonallisuutta mukaan :)
Tinski, lukijaksi ilmottauduttu.. ;)
Mulla sama juttu, musta ei oo normaalisti kuvia ollenkaan. Nyt otti yks kaveri musta muotokuvat, koulutehtäväänsä varten..Ne otettiin meillä ja sain ite visioida niistä oman näköiset. Tuossa profiilikuvanani on yksi niistä. :) Mutta enemmänkin pitäis niitä ottaa.
Just siksi pidin sinun ottamista Nooan kuvista: tunnistan niistä oman lapseni juuri sellaisena kuin se on! jatketaan sit kesällä joskus koko perheen kanssa ;)
Nyt vasta tunnistin Iisan!! ;) Juu, kesällä jatketaan!" :)
Lähetä kommentti